Vierivä kivi ei sammaloidu - vai miten se sanotaankaan?

Eloisa elokuu tuo mukanaan uutta. Jälleen kerran palaan koulun penkille. Onkohan tämä jo viides ammattitutkinto. Voiko ammatteja olla liikaa? Välillä on kyllä tullut hutejakin näiden opiskelujen kanssa, mutta eihän yksikään opiskelu loppujen lopuksi ole turhaa. Aina oppii uutta.

Ensimmäinen ammattini on perushoitaja. Lukion jälkeen en oikeastaan tiennyt mihin olisin lähtenyt. Olin lukion jälkeen puolisen vuotta hoitoapulaisena ja ajattelin, että tämähän on mukavaa. Vähänpä tiesin... Huomasin pian ettei se ollutkaan minun ammatti. Esim. haavahoitoja tehdessä voin pahoin. Mutta kunnialla kävin koulun loppuun. Ajattelin vain, että ammatti pitää saada. No oli vuosi 1993 ja lama aika, töitä ei niin vain löytynytkään. Palasin pian koulun penkille.

Lähdin opiskelemaan Pohjois-Karjalan ammattikorkeakouluun bioanalyytikoksi. Sinnekin äitini suosituksesta. Edelleenkään ei siis unelma-ammattiini (onkohan sellaista edes?), Pääsin sisälle ja vuosia vierähti neljä. Olin välillä äitiyslomalla. Tein laboratorioalan töitä reilu 20 vuotta. Kunnes sekin alkoi tuntua tylsältä.

Seuraavaksi löysin itseni kosmetologi koulusta. Ja nyt oikeasti tykkäsin koulusta. Oi miten ihanaa onkaan kun asiakas on rentoutunut noustessaan hoitopedistä ja kiittää ihanasta hoidosta. Saan tehdä oman näköistä työtä ja näin yrittäjänä laatia omat työvuorot. Tämä on unelma-ammattini. Toisaalta onhan tässäkin huonoja puolia: asiakkaita ei aina ole ja työkaverit puuttuu. Mutta kaikesta huolimatta rakastan tätä hommaa. Kiitos kaikille asiakkaille, kun pidätte minut kiireisenä.

Juuri ennen koronan alkua aloitin yrittäjän ammattitutkinnon opiskelut, jotta osaisin pyörittää yritystäni paremmin. Mielestäni tästä ei juurikaan ollut minulle apua. Korona tuli ja vaikeutti kaikkea. Lopetin ensimmäisen itselleni niin tärkeän ekohoitolan ja palasin palkkatöihin. Olin kuitenkin masentunut ja uupunut, joten työtäni ei jatkettu - olin taas tyhjän päällä. En osaa olla tekemättä mitään, joten palasin yrittäjäksi, nyt hyvinvointiin ja hemmotteluun.

Nyt elokuussa lähden opiskelemaan hierojaksi, jotta oppisin hieromaan paremmin ja voisin palvella sinua vieläkin paremmin. Lisäksi minua kiinnostaa dry needling ja poskilihaspurenta hieronta, joihin en pääse kosmetologina. Poskilihashierontaa olen opiskellut guasha- ja kasvojoogakurssien myötä, ne kuitenkin ovat enemmän omaan hoitoon. Lisäksi hermoratahieronnan opiskelut jatkuvat tässä rinnalla vielä hetken ja jouluna pitäisi valmistua hermoratahieronnan mestariksi.

Kaiken kaikkiaan paljon on tullut opiskeltua ja ammattitutkintojen lisäksi monen moista lyhyttö ja vähän pidempää kurssia on takana.

Katja